Ja tuo rakas lajini liittyy tähän projektiin siis siten että pipon värit ovat samat kuin jengin, eli keltainen ja musta. Hieno tuli lätsästä, tyytyväinen olen.

I always enjoy projects that combine the things I love most: actually doing something with my hands, my beloved sport and the old retro computer game we played sometime in the not so very recent past. So yeah, I'm rathe leased with this one :)

And the way that my sport is connected to this is that the colours of the hat are those of my club, ie yellow and black (which I'm pretty sure everyone can see from the image, but there you have it anyways).   

Keskisilmukan molemmille puolille tulisi kaavan mukaan langankierrot, nämä korvasin m1:llä, eli nostin kahden silmukan välisen langan vasemman puoleiselle puikolle ja neuloin sen silmukan takakautta.

Toinen muutos oli tahaton, ja johtui siitä että nähtävästi en tähän ikään mennessä ole oppinut ymmärtämään lukemaani. Luin kyllä monta kertaa kuinka ohjeessa sanottiin 2. kaavion kohdalla että nurjan puolen silmukat olisi pitänyt neuloa oikein, eikä nurin niinkuin huivin 1. kaaviossa. Eli neulon nurjalla puolella silmukat aina nurin, paitsi viimeisellä kerroksella, kun tuon ohjeen vihdoin ja viimein sisäistin, jolloin neuloin viimeisen nurjan puolen kerroksen oikein. Ei se mitään, tuli kivan näköinen huivista kuitenkin :)

Tuossa itseasiassa näkyykin tuo alareuna, jossa siis tosiaan pitäisi olla ainaoikein -neuletta, mutta eipä tuota "virheeksi" tajua ellei tunne alkuperäistä kaavaa. Joka muuten löytyypi Räveltämöstä.

Coming up: the Magic Lemon. Sain päähäni neuloa Hilary Smith Callisin Citron-huivin (minäkö muka neuloisin lähinnä huiveja? Pois semmoiset minusta...) ja en nyt ihan ole vakuuttunut tuosta... Vähän monotoninen neulottava, pelkkää oikeata ja nurjaa ja ihan pirusti silmukoita. We'll see... Se vaikutti silloin ihan hyvältä idealta...

Jätin joka toisen reikäkerroksen välistä siten, että viimeinen reikäkerros tulituohon aivan reunimmaiseksi. Viimeisen reikäkerroksen langankierrot neuloin seuraavalla kierroksella silmukan takareunasta, sain vähän isommat reiät reunaan.

Tuon kolmannen Revontulen jälkeen halusin sitten välillä tehdä jotain muuta, joten päädyin sitten sukkia neulomaan. Räveltämöstä löysin Alice Yun ihastuttavan Shur'tugal -nimisen kaavan, sitä väkerrellessä menikin sitten jokunen tovi, mutta eipä mitään, tykkään kovasti tuosta mallista. Lanka on Schoppel-Wollen Zauberball, puikot suosituksen mukaiset 2,5 mm, sukkien koko L. Lopputulos on varsin mieluisa, eikä yhtään haittaa vaikka toinen sukka on hitusen ensimmäistä pienempi tai että ensimmäisen sukan varren kaaviota aloitellessani hivenen takeltelin kunnes sitten sain ajatuksesta kiinni. Vastaisuudessa tulen varmaan tällä mallilla tekemään toisen jos kolmannenkin parin. 

Muutama pikku pointti tosin... En varmaankaan tulevaisuudessa käytä Zauberballeja tähän malliin, tuo kuvio ei oikein pääse oikeuksiinsa. Toiseksi, kantapää tuskin kestää hirveästi kulutusta, seuraavalla kerralla teen varmaan tavallisen kantalapun, ainakin jos meinaan enemmän sukkia käyttää.  

Ainiin, ja Tinttamarellista vielä... Tosiaan keväällä tilasin pussillisen lankoja tuolta, toimitus sujui varsin sutjakkaasti ja kun yhtä tilaamaani lankaa oli vain yksi kerä jäljellä, sähköpostilla tiedusteltiin että laitetaanko jotain muuta lankaa vai palautetaanko rahat tilille (otin sitten toista lankaa). Valikoima on aika kivan laaja, ja yli 80 EUR ostokset tulevat ilman toimitusmaksuja.

Että näin tällä kertaa.

Turkoosiin kukkaan käytin 7 Veikkaa ja roosan kukan materiaalina on Sirdarin Baby Bamboo. Turkoosin kukan alotin kuudella ja roosan kahdeksalla silmukalla. Ja tosiaan, tuo meikäläisen kamera näyttää muuntavan noita värejä jokseenkin, eli tuo vaalea kukka on tosiaan enemmän roosan kuin vaaleanpunaisen värinen...

Huivi löytänee tässä jonain kauniina päivänä tiensä Hellun hartioille. Tällä hetkellä puikoilla oleva on itselleni, sen jälkeen vois vielä ainakin äidille tehdä yhden ja mahdollisesti Anskulle yks. We'll see.

Kuvassa siis pingottumassa Aurora Borealikseksi nimeämäni pieni hartiahuivi, strategiset mitat ovat korkeus n. 48 cm ja leveys n 1 m. Hivenen pieneksi tuo jäi verrattuna alkuperäisen kaavion huivin mittoihin, mutta eipä tuo haittaa, tämä nyt olikin enemmän semmoinen koekappale, että osaanko tehdä ja miltä näyttää. Lanka on Schoppel-Wollen Zauberball. Puikot olivat 3 mm pyöröt, mutta 4 mm puikot olisivat olleet ehkä paremmat, olisi tullut ilmavampi lopputulos. Zauberballin puikkosuositushan on 2-3... Huiviin meni n. 5/6 -kerä, eli olisi vielä muutamaan kerrokseen ollut lankaa, mutta kun halusin tuolla vaaleammalla sävyllä lopetella, niin lopetin sitten. Muutenkin Zauberball ei aivan riitä koko ohjeen mukaiseen lopputulemaan, mutta ihan riittävän pitkälle kuitenkin. Varastosta löytyisi vielä toinen kerä tuota Zauberballia, luulisin tietäväni mitä serkku saa synttärilahjaksi tänä vuonna :D

Niin, ja alkuperäinen ohjehan on siis Anne M:n Revontuli.

Tämän huivin nimesin Bednaya Nastyaksi. Tähän liittyy hauska tarina... ;) Eli satuin sitten tätä huivia tehdessäni jäämään hivenen koukkuun samannimiseen venäläiseen telenovelaan, ja kun sarjan hahmot ovat jonkin sortin venäläistä aatelistoa ja huivi materiaaliltaan on hyvin pehmeää ja "hienostunutta", tästä johtui hyvin luontevasti huiville nimike. Lanka on Malabrigon Silky Merinoa, väriltään Indiecita ja kulutus yhteen huiviin oli hieman päälle kolme kerää. Huivin voisi kai halutessaan pingottaa, mutta itse en ainakaan ole siihen tämän huivin kanssa jaksanut lähteä.

Alkuperäinen ohje on Kate Gilbertin Clapotis.

Tällä hetkellä puikoilla on toinen Aurora Borealis, lanka on samaa virolaista liukuvärjättyä villalankaa Aade Lõngilta jota alkuperäisessä ohjeessa on käytetty. Aika kivan näköistä jälkeä on tulossa, siitä kuvia kun huivi on valmis.

Yksi kerä Reggae Ombréa a´50 g sisältää n. 100 m lankaa, joka oli aika justiinsa passelisti näitä kämmekkäitä varten. Lankaa jäi kirjaimellisesti ehkä metri jäljelle siitä yhdestä kerästä. Mutta värit on ihanat ja tuota oli tosi kiva neuloa.

Sanakirjan mukaan faggot stitch kääntyy suomeksi risukimppu -neuleeksi, jos joku tietää muuta, korjatkoon. Mutta semmoista neuletta ovat nämä kämmekkäät, lopputulos on hivenen pitsimäinen. Silmukoita noissa ylläolevissa on 39, ja tässä neuleessa pitääkin muistaa, että silmukkamäärän pitää olla kolmella jaollinen, muuten kuvio ei toimi. Alussa on kaksi kierrosta ainaoikeaa, jonka jälkeen aloitetaan risukimppuneule (1 oikein, langankierto, 2 oikein yhteen). Neule lopetetaan kahteen ainaoikein -kierrokseen. 

Lanka: Schoppel-Wolle Reggae Ombré (100 % virgin wool merino), 50 g = 100 m, väri Indian Summer, puikot 5-6.

Seuraavassa osa tämän kevään tähänastisista aikaansaannoksista.

Helppoakin helpommat kämmekkäät, alkukevään lenkkipolulle tai miksei muutenkin käytettäväksi. Neulotaan yksi iso kappale ja sen jälkeen ommellaan saumat umpeen, jättäen peukun kohdalle reikä. Helpompaa saa hakea. Jos oiken haluaa hifistellä saumojen kanssa ja ompelee riittävän siististi, niin näistähän saa käännettävät. Itse tein sormiosasta hieman pidemmän, eli tuon loppuosan saa käännettyä halutessaan joko kämmenen päälle tai auki sormien päälle jos sattuu olemaan kylmempi. Jämälankaprojekti.

"Kahvihiha". Kirjoneuletta tuli treenattua tällä. Jee. Isohan tuosta tuli, mutta kun oli sen verran hupaisa pieni projekti, niin eipä haitannut. Ja kuviohan on binääriä, kahvihinalle sopivasti tuossa lukee että "hot". Tai siis ainakin näin väitti kuvion alkuperäinen lähde, itse en ole binääriin niin kovasti perehtynyt... Mutta hauska oli mielestäni ajatuksena, joten teinpä sitten.

Pikkuneidin villatakki :) Kaverin pienelle tehty, huomasin ohjeen Leigh Radfordin kirjassa "One more skein" ja ihastuin. Tykkään tuosta soljesta tuossa, muuten on tosi simppeliä ainaoikein-neuletta ja sitten tommonen kiva pieni juju. Löysin vielä ihan täydellisesti sopivat napit tuohon. 

Näin tällä kertaa, katsotaan mitä loppukevät tuo tullessaan :)

Tein kämmekkään, eli siis semmoisen lapasen, jonka kämmenen päätyosan saa käännettyä pois sormien päältä, jos tarvitsee johonkin näppäryyttä vaativaan hommaan ruveta ulkosalla. Ja siis nimenomaan yhdne kämmekkään. Meni vähän soveltamiseksi koko yritys. Ihan nätti lopputulos, ei siinä mitään, mutta se tekele kun ei mahdu oikein kenellekkään. Helpoimmalla pääsen varmaan jos puran vain sen kämmen osan pois, ei se niin suunnattoman vaikeatöinen ollut. Lankana Novitan Puro (mun uusi suursuosikki!!), 5 mm puikot. Homma menee aika pitkälti niinkuin lapasta tekisi, lapasosa vain päätellään auki suurinpiirtein pikkurillin viimeisen nivelen kohdalla. Itse sain tuon kämmenosion hahmotettua parhaiten siten, että otin kämmenselästä tietyn määrän silmukoita yhdelle puikolle, loin muille puikoille vastaavan määrän silmukoita ja jatkoin kämmekkään ympäri, aivan kuin olisin neulonut tavallista lapasta. Osasinkohan nyt selittää tuota oikein kunnolla...

Jokin aika sitten oli tylsää ja teki mieli leikkiä hieman koruhelmillä, lopputulos oli tämännäköinen. Ei mikään mestariteos, jälleen kerran hieman kokeilua mikä toimii ja mikä ei.

Näin tällä kertaa.

Toiset syö masentuneena jäätävät määrät suklaatia, minä teen kunnon annoksen mac'n'cheeseä... No okei, en kyllä tällä hetkellä ole mitenkään masentunut, teki vaan mieleni kokeilla jotain uutta reseptiä. Ja syy siihen miksi mac'n'cheese on niin loistavaa comfort foodia on se, että se on hyvin lapsenomainen ruoka. Ajatelkaa nyt, ei mitään muuta kuin makaroonia ja hirveä määrä juustoa. Omnomnom...

Resepti löytyi Pastanjauhannasta, alkuperäistä reseptiä voi käydä tutkailemassa tästä.

Oma versioni ei ole mitenkään oleellisesti muutettu tuosta, määrät vain hieman pienemmät.

400 g eli yksi pussillinen makaroonia
1 dl maitoa
1 dl ruokakermaa
2 kananmunaa
n. 200 g oltermannia kuutioina
150 g eli yksi pussillinen emmentaljuustoraastetta
n. maustemitallinen mustapippuria

Valmistusvaiheiltaan ei poikkea Pastanjauhannan reseptistä lainkaan, paitsi niiltä osin, että sekoitin kerman, maidon, kananmunan ja pippurin yhteen eri kulhossa ennen niiden lisäystä makaroonien joukkoon.